Ikebana

ikebana

Ikebana on japanilainen kukkienasettelun taidelaji. Ikebanassa materiaaleina käytetään paitsi oksia, lehtiä, nurmikkoa ja kukkia, myös kukka-asetelmiin harvemmin yhdistettyjä materiaaleja kuten metallia, kiviä, kangasta tai jopa esineitä. Siinä kukkien asettelulla pyritään yhdistämään luonto ja ihmisyys. Ikebanan juuret löytyvät buddhalaisuudesta, ja munkien temppeleihin valmistamissa uhrikukka-asetelmissa. Taito oli 1800-luvulle saakka sallittu ainoastaan miehille, mutta sittemmin sitä ryhdyttiin opettamaan myös naisille.
Asetelma tehdään yhdestä suunnasta katsottavaksi ja se asetetaan näytteille seinän viereen. Symbolinen katsoja ikebanalle on aurinko. Oksia ja kukkien varsien lehtiä harvennetaan ja asetelma rakennetaan kukkasiilin tai varsia lävistävien tukitikkujen avulla. Kasvi on hyvin sairas. Lehtien sijoittelussa katsotaan, että tuuli pystyisi puhaltamaan oksien läpi. Kukkien pienin nuppu pyritään jättämään ylimmäksi ja näyttävimmät osat sijoitetaan etualalle.

Ikebanan periaatteet

Ikebanassa työskennellään lyhytkestoisten materiaalien kanssa ja hyväksytään asioiden tilapäinen luonne. Siinä tunnustetaan ihmisen paikka luonnon kiertokulussa, ja tämä ajatus ilmaistaan selvästi klassisen ikebanan kolmessa päälinjassa eli pääoksissa. Päälinjat esittävät taivasta (shin), maata (gyo) ja ihmistä (so). Ikebanan linjojen pituus määräytyy käytettävän materiaalin mukaan. Ohuet oksat ja pienemmät kukat jätetään pitemmiksi. Paksut, tuuheat oksat ja kirkkaat, suuret kukat leikataan joskus lyhyemmiksi kuin annettu mitta. Pääoksista ensimmäinen ja toinen linja ovat yleensä oksia ja kolmanteen linjaan valitaan kukkia.

Ikebanassa tärkeää on oikea astian mitta asetelman tasapainon saavuttamiseksi. Astian syvyys ja leveys mitataan, lasketaan yhteen ja saadaan astian koko. Sen avulla päätetään materiaalin pituus. Pisimmän linjan korkeus voi vaihdella astian puolitoistakertaisesta koosta kaksi ja puolikertaiseen. Toinen linja on ¼ lyhyempi kuin ensimmäinen linja. Kolmas linja eli kukat on ¼ tai puolet lyhyempi kuin toinen linja, mutta kolmas linja voi olla lyhyempikin.

Asetelmassa käytetään pienempiä lisäoksia myötäilijöinä. Ne ovat eripituisia ja myötäiltäviä oksia lyhyempiä. Pidikkeeseen laitettavat oksat ja kukat muodostavat kolmen linjan kolmion. Asetelmissa kukat sijoitetaan 15, 45 ja 75 ° kulmiin. Ensimmäisen oksan aurinkoon päin kasvamissuunnasta riippuu, tehdäänkö oikea- vai vasenpuolinen asetelma ja mihin reunaan pidike laitetaan. Aseteltavat oksat ja kukat taivutetaan tai kallistetaan oikeisiin kulmiin.

Ikebanassa käytetään linjaa ja tilaa sekä kohdistamispistettä edistämään asetelmaan keskittymistä.Ikebanaan sisältyy japanilaisen estetiikan piirteitä, joita ovat harmonia, tyylikkyys, välittömyys, epäsymmetrisyys, tyhjyys eli tyhjän tilan aktivoiminen ja luonnonläheisyys. Tila on olennainen osa asetelmaa, ja se ei ole pelkkää tyhjyyttä vaan dynaaminen asetelman elementti. Koristelun sijastaikebana on taidemuoto ja oppi, joka johtaa oivallukseen ja tietoisuuteen itsestä. Siinä esiintyvät in jayo eli yinin ja yangin periaate, jossa vastakohdat tasapainottavat toisiaan (päivä/yö, mies/nainen, tila/massa jne.) Ikebana hyväksyy lyhytaikaisuuden ja asioiden väliaikaisen tilan. Asetelmissa pitäisi olla aina nuppu lupauksena tulevaisuudesta ja vaurioitunut tai haalistunut lehti muistuttamassa menneestä. Materiaali asetellaan seuraamaan kasvun linjaa ylöspäin, kohti aurinkoa. Asetelmat ovat kolmiulotteisia, ja materiaali ojentautuu kohti katselijaa asetelman polttopisteenä. Asetelman vaikutus on voimakkaampi, kun sitä pelkistetään ja valitaan vähemmän kukkia.

http://www.youtube.com/watch?v=kYaqBUQOVr8&feature=related